tiistai 15. marraskuuta 2016

Kun tavallinen elämä ei riitä

Hei kaikille blogini lukijoille!

Vietin elämäni viimeiset vuodet Karjalankannaksella, nykyisellä Venäjän alueella. Juuri ennen kuolemaani olin Venäjän sodan rauhanneuvotteluiden osallisena vuonna 1557. Neuvottelut käytiin Moskovassa. Lähdettyäni Moskovasta kohti silloista kotiani, joka sijaitsi Laatokan rannalla sairastuin vakavasti. Hevoskyyti talvipakkasilla koitui kohtalokseni. Sairastettuani pari kuukautta tauti vei henkeni. Nukuin pois levollisesti. Minut haudattiin Viipuriin 11.4.1557.
Otin selfien käytten Snapchat mobiiliaplikaatioita #HUUUU
(https://clipartion.com/wp-content/uploads/2015/11/
ghost-clipart-ghost-halloween-medo-scary-pro-clip-arts.png)

Ihmettelette varmaankin miten voin kirjoittaa yhä blogiani, vaikka olen jo heittänyt lusikkani nurkkaan. Ruumiini kuolikin, mutta sieluni jäi elämään. Joskus kummittelenkin jälkeläisteni taloissa ja unissa.

Elämäni haamuna on ollut antoisaa, mutta myös raskasta. Olen ollut todistamassa niin hyviä kun huonojakin asioita tässä 459 vuoden aikana. Olen ollut todistamassa Venäjän vallan aikaa, Suomen itsenäisyyden aikaa, sekä sotia mitä tämä valtio on käynyt. Olen hyvin onnellinen siitä kuinka kirjoitettu suomen kieli, jonka loin on jäänyt elämään. Muutoksia siihen on tullut hurjasti minun ajoiltani, en kuitenkaan ole katkera siitä.
Ensi vuonna (2017) tulee 100 vuotta täyteen isänmaani itsenäistymisestä. Vaikka en ollutkaan "hengissä" vuonna 1917, kun Suomi itsenäistyi olen silti hyvin ylpeä kotimaastani.

Nykyään matkustaminen on sanoisinko liiankin helppoa. Te jotka valitatte talvipakkasista, kun kuljette autoilla, busseilla taikka junilla, matkustakaapa hevosella sama matka niin toista tiedätte! Myös asuminen on nykyään luksusta. Enää ei tarvitse pesuvettä järvestä tai kaivosta. Lämmityskin toimii kuin Uuden testamentin kääntäminen helposti, mutta välillä on taisteluita.

Jatkankin tästä kummitteluitani maailman tappiin asti. Blogini pitäminen oli oikein antoisa kokemus minulle. Sainhan tehdä sitä mitä rakastan.
Olen saanut myös patsaan Turun tuomiokirkon edustalle
(http://matkailu-opas.com/wp-content/uploads/2015/05/mikael-agricola-patsas-turun-tuomiokirkko.jpg)






















Lähde: http://www.agricola.fi/mikael-agricola/elama/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti